No olihan vitsi tuo, että putkimies kävisi asentamassa lattialämmitysputket. Niinhän me luultiin. Hän oli käynyt Janille näyttämässä, miten ne asennetaan ja kytketään ja sen jälkeen lähtenyt. Jan niitä sitten väänsi yksin, Jampen ja minun kanssani. Puuh, meni turhan tiukoille hommien valmistuminen. Lauantaina 23.10. oli lattiavalu. Edeltävän yön Jan oli koko yön raksalla, tuli kuuden aikaan käväisemään kotona ja lähti takaisin katsomaan valun käynnistymistä kahdeksalta.

Kyllä näillä putkituksilla pitää jo tareta!

Valukaan ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäisen kurasatsin jälkeen betoni oli ollut kuulemma liian jäykkää ja niinpä tasoitusmies kävi omaan piikkiinsä vielä sunnuntaina hiomassa pinnan, jota ei oltu tarpeeksi hyvin saatu tasoitettua. Kuraa oli roiskunut myös ikkunoihin, joita emme olleet suojanneet, koska lattiamies sanoi, ettei tarvitse suojata kuin matalalle tulevat ikkunat. 

Nyt on kamala stressi päällä, sillä paineet toisessa lattialämmön jakotukissa eivät pysy. Toivottavasti johtuu vain vuotavasta liitoksesta, sillä muuten edessä on lattian auki piikkaaminen. Tuntuu kyllä tosi ihmeelliseltä, jos olisi putki mennyt rikki...

Ps. Illalla Jan lähti vielä tarkistamaan tilannetta. Laittoi saippuavettä liitoksiin ja sieltähän se vika löytyi! Ja mikä "parasta", oli sen putkarin tekemä liitos. ;) Huh helpotusta, kyllä vierähti kivi sydämeltä ja olemme tosi helpottuneita! Ei tarvitse alkaa piikata lattiaa tuoreeltaan auki.

Laurilan betoniauto hoiti betonin pumppauksen taloon.