Muutimme vihdoin sunnuntaina 24.7. Kaikki oli vielä riipin raapin, mutta onneksi pojat olivat Kiuruvedellä, joten pahvit lattioilla, epämääräiset kasat työkaluja siellä täällä ja pahvilaatikkoja huoneet väärällään eivät haitanneet. Sunnuntaista torstaihin raadoimme hullunlailla, kun koetimme saada paikkoja kuntoon. Aamulla alkoi touhu ja yöllä kaaduimme yhdeltä väsyneinä sänkyyn. Mona joutui olemaan "heitteillä", sai vain rintaa välillä ja muuten reppana tyytyi sitteriin ja vaunuihin. Onneksi hän on (tai ainakin silloin vielä oli...) niin ihanan helppo tapaus.

Edelleen vielä puuttuvat listat yhteisistä tiloista (makkareissa ne on), eteisestä tapetti, olohuoneesta tapettipaneeli, verhot, matot, vähän huonekaluja jne. jne... Sauna on täysin tekemättä, samoin kylpyhuoneen ja saunan katto. Ulkona yläosan panelointi puuttuu, terassia ei ole ehditty ajatellakaan ja pihasta puuttuu täyttöjä myöten kaikki. Siitä huolimatta täällä on ihanaa. Tuntuu, että vihdoin voi hengittää. Pojatkin selvästi nauttivat, sillä tappelut ja riitelyt ovat vähentyneet selvästi. Olemme ottaneet nyt aika paljon rennommin ja viettäneet jopa normaalia perhe-elämääkin.

Jospa tässä syksyn aikana ehtisi tehdä yläosien paneloinnin ja pihan täytöt. Sisähommia ehtii tehdä talvenkin aikana.